INTRO

Alut näyttää usein lopulta ja sama toisin päin. Totesin niin eilen ohjatessani liikepraktikkaani ja jooga sekoittelevaa YOGA UG:ta vanhan rahtilaivan alakerrassa sijaitsevalla klubilla, Merikerholla, teknon soidessa. Jäin kuuntelemaan sanoja ilmassa. Alut todellakin ovat aina näyttäneet elämässäni lopuilta. Ne ovat ikään kuin naamioituneet tai ehkä paremminkin morfautuneet yhteen, luoden hybridin, josta on ollut vaikea tunnistaa uudelleen syntymisen prosessia. Ne kiinnekohdat ovat aina maistuneet kaaokselta. Alkujen ja loppujen toisistaan selvittely vie määrättömän määrän aikaa ja energiaa. Jos tekisin käsitöitä ymmärtäisin tuon varmaan paremmin – missä lanka loppuu, milloin se pitää solmia umpeen ja mistä alkaa uusi neulos. Mutta kun en tee, en saa edes lankaa neulaan ilman verta. Ei se mitään, veri lienee elämän merkki.

Loput pelottaa aina, kuristavat kurkkua ja saavat korvat piippaamaan, ehkä uudet alut tekevät loppumisen fataalista saundista siedettäviä. Alut luovat mahdollisuuden uudelle, sanottamattomalle – antavat luvan olla vielä keskeneräinen, matkalla ja tuntemattoman otteessa. Olen opetellut olemaan pelkäämättä muutosta, myöntynyt ajatukselle, että oleminen täällä tulee sisältämään useita kuolemia ja uudelleen syntymisiä. Olen myöntynyt sille, että oleminen täällä on ikuista nahkan luomista. Myöntyminen tuntuu toimivan, koska muutoksessa olo ei koskaan satu yhtä paljon kuin sen vastustaminen. Pahinta on jäädä paikalleen. Ihan niin kuin veri suonissa, on parempi antaa olemisen virrata. Löytää itsensä alati virtaavasta tilasta lienee “life goal”. Opetella kellumaan ja ajelehtimaan tulee hyvänä kakkosena.

Prosessi alkujen ja loppujen kanssa tuntuu parhaillaan yhden ihmisen evoluutiolta, mutta olen päättäväinen. Uskaltautua jakamaan, niin omia ajatuksiaan kuin työtään, on aina tulosta aktiivisesta pelkojen kanssa neuvottelusta. Nämä sivut ovat ensimmäinen askel kohti pelkojen ja varjopintojen sisuksiin katsomista ja niiden kanssa yhteistyössä toimimista. Nämä sivut ovat yhden ihmisen manifesti eksistenssilleen ja kaikelle ympäröivälle ihmeelliselle. Nämä ovat platform ja avaruusalus. Ja toivon, että nämä vielä joskus ovat kodin lisäksi myös jotain yhteistä. Jotain, mitä jakaa ja missä jakaa. Nämä ovat avaus uudelle.

Ode to the new beginnings.

To give birth to something new you must be ready to destroy and create space for that unknown to emerge and evoke. This site is my manifest to new beginnings. Follow, share, comment, love and hate. Let’s travel towards the new together. Welcome to my spaceship!Katti-92

Gathering powers to face the new beginning in post-apocalyptic scene, Espoo 2018

All photos of this rebirth: Roza Coco Ahmad

MUAH: Karoliina Viinikari

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s